Convairin maalausprojektin vaiheista

Tässä meidän projektimme vielä 1.9.2009 museon platalla - hetkellä jolloin allekirjoitimme maalausprojektin urakkasopimuksen. Tässä kunnossa se on näyttäytynyt jo vuosia ja odottanut vain "Feeniksin ylösnousemusta". Totuus on, että tämä kone luovutettiin tehtaalta 9.2.1958 sarjanumerolla 503 ja rekisteröitiin SE-BSY 'ksi eli "Assur Viking"iksi - ja monien mutkien kautta siitä tuli USA' han rekisteröity  N8042W. Mutta...

Työt alkoivat heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja syyskuun ensimmäisen viikon aikana konetta pestiin paine-pesurilla Välimerellisellä antaumuksella alta, yltä ja päältä. Kun moottorien cowlingit avattiin, niin mitäpä muuta sieltä olisi voinutkaan löytyä kuin melkoiset määrät vanhaa, pinttynyttä öljyä, jota oli valunut alimmista sylintereistä! Syyskuun 10.päivä.
Paikalliset, reippaat ja rohkeat maalarit uhmasivat olosuhteita ja konttasivat hiomassa tasoja - eivät taatusti joka viikko joudu tällaisen duunin kanssa tekemisiin? Syyskuun 14. päivä. Maalausta on jo alettu valmistella ja konetta on teippailtu lähes joka puolelta sen jälkeen kun pahimmat paikat on tullut hiottua ja paklailtua. Syyskuun 17. päivä.
Kaksi tyytyväistä projektijohtajaa: vasemmalla Malagan Ilmailumuseon johtaja Joaquín de Carranza Paris ja oikealla Masa Lampela, joka toimii "työnvalvojana" laivueen toimeksi-annosta. Iloiset ilmeet johtunevat siitä, että moottoripellit on saatu tosi kunnolla pestyä! Metropolitanimme täydessä "talvisuojausvärissä".Tässä asussa kone komeili viikon 39 lopussa. Nokkatutkan kuvun terävyys on silmiinpistävä, mutta museo tulee pyöristämään sen kauniin pyöreäksi kuten alkuperäisessä koneessa - toivottavasti jo ensi vuoden budjetista.
Keskiviikkona 30.9. kiipesivät ensimmäiset maalarit pistooliruiskuineen koneen kylkiin ja valkoinen, lopullinen maalipeite alkoi näkyä Metropolitanimme yläpinnassa.Näky oli silmiä hivelevä ja viimeistään tässä vaiheessa alkoi meidän pulssimme rauhoittua. Homma tulee onnistumaan! Aivan tavallisilla tikkailla ei luonnollisesti yletytty sivuperäsimen huippuun. Siis näissä korkeuksissa oli turvauduttava järeämpään kalustoon. Loistava sää on suosinut tätä taivasalla suoritettavaa operaatiota - maalaushetkellä vallitseva + 28C lämpötila auttaa maalauksen kuivumista.
Malagan suunnalla oli kuluneella viikolla 40 pieni sateen ropaus ja maalarit poistuivat. Museon intendentti Joaquín de Carranza päätti reippaasti auttaa työn edistymistä jotta maalarit pääsisivät nopeammin maalaamaan moottorien "seutua". Oli sovittu, että jossakin vaiheessa pitää valuttaa taas öljyjä pois sylintereistä. Mutta kun asialla on hiukan liian innokas amatööri - tarjosimme kyllä laivueesta oman "mekaanikon" hoitamaan homman - niin kun Joaquín avasi venttiiliennostajan kannen, niin sieltähän tulvahti kannellinen ja putkellinen mustaa kultaa! Loppupäivä menikin sitten miehen pesuun. Mutta homma tuli hoidettua.
Perjantaina 2.10. päästiin jo maalaamaan raitoja: mustaa ja punaista sivuperäsimeen. Koko rungon mitalta saatiin myös teippaukset pitkien raitojen osalta vietyä läpi.Ensi viikolla jatketaan - sääprofeetat ovat luvanneet kuivia ja lämpimiä kelejä joten odotamme, että kone valmistuu viikolla 41. Maanantaina 5.10. kiivettiin uudelleen korkealle. Teippaus on tarkkaa puuhaa. Saksinosturin nokassa taiteili museon toimiston monitaituri, señorita Inma apurinaan yksi maalareista. Teipin toisessa päässä oli - arvasitte oikein - Joaquín, joka ehtii joka paikkaan - ei tosin näy kuvassa!
Ja tässä näette lopputuloksen.Nythän kone muuttui kuin taikaiskusta Karhumäki Airways'in suomalaiseksi lentokoneeksi.Tosin vielä suurin osa värillisistä raidoista jäi viimeisteltäväksi alkaneen viikon aikana. Tämä tyylikäs "pyrstö" näkyy jo selvästi uudistuneena valtatie A7:lle. Tiistaina 6.10. Masa Lampela ja webmaster kävivät aamulla katsomassa paikan päällä työn etenemistä. Maalarit (2 kpl) olivat hyvin kiinnostuneita koneen historiasta ja iästä. Kyselivät ja saivat vastauksia. Tekivät todella pitkää päivää, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Kuva otettiin kun aurinko oli jo alhaalla ja "pojat " olivat lopettelemassa!
Kone hiukan toisesta kulmasta. Täkäläisen katsojan silmissä se näyttää jo todella kauniilta. Eikä se vielä ole edes aivan valmiskaan. Me Aurinkolaivuelaiset ja museolaiset maltamme tuskin odottaakaan...muutama päivä vielä ja sitten monivuotinen unelmamme toteutuu. Keskiviikkona jatkuivat työt koneen kimpussa. Srta Inma ja sr. Adolfo Ortega ovat teippaamassa moottoreita, jotka jo ovat saaneet kauniit Kar-Air-raitansa kylkiinsä. On aivan uskomatonta ja ilahduttavaa nähdä kuinka innostuneita kaikki museon työntekijät tästä meidän yhteisestä projektistamme ovat.
Jos suomalaiset ovat joskus kuvitelleet, että täällä etelässä eletään vain ns. manaña-tunnelmissa, niin on syytä miettiä uudelleen! Kun täällä päätetään tehdä, niin sitten syntyy valmista. Tämä kuva on otettu keskiviikkona paljon auringonlaskun jälkeen eli n. klo 21.30...ja porukka tekee vieläkin töitä! Kun tavoite on asetettu niin siitä pidetään kiinni. Hatun noston paikka! Oitis torstaiaamuna 8.10 "Konnamme" oli saanut tunnusomaisen mustan nokkansa (kuva tosin otettu vasta illalla, varjoista päätellen!), jota tässä joukolla ihaillaan. Samalla todettiin, että laskutelineissäkin on vielä aika paljon viimeistelyn varaa, mutta kyllä sekin tulee hoidetuksi 20.10. mennessä!
Puolen päivän aikoihin, jolloin maalarit nauttivat lounaan ja pikku "siestan", kone paistatteli kauniissa, varsin vähäpilvisessä auringonpaisteessa. Siipien maalausta ei oltu vielä aloitettu eikä moottoreita oltu paketoitu maalausta silmällä pitäen. Torstai-iltaan mennessä kone komeili jo näin "valmiina": nokka oli siis aamulla saanut mustan värinsä ja oikea siipi sekä moottorikin olivat jo alumiinin värisiä - Karhumäkikin oli jo ehditty teipata nokalle. Upeata!
Reippaat maalarit ihailemassa uudessa maalissaan kiiltelevää mustaa nokkaa.Se, että nokan muoto on vielä alkuperäistä terävämpi ei tässä värityksessä enää pistä niin pahasti silmään. Malttakaa nyt kaikki tarkkasilmäiset - tähän on kyllä tulossa parannus! Ehkäpä jo ensi vuonna? Convairimme oikea siipi oli jo tässä vaiheessa saanut uuden, siistin alumiinihopeisen maalipinnan. Perjantaina 9.10. olikin sitten vain tämän värin maalausta ja tässä kuvassa alkaa vasen moottori saada uutta pintaa.Oli melkoinen tuuli ja koneen ympärillä kukoistavat palmutkin taisivat saada osansa?
Perjantaina (9.10) iltapäivällä voitiin jo poistaa teippausten teipatut suojapaperit ja niinpä oikea kylki sekä koko siipi loistivat viimeistellyissä teippauksissaan ja väreissään valmiina. Potkuri on toki vielä paketissa. Näinkin isossa maalauskohteessa löytyy mielenkiintoisia kiipeilypaikkoja. Toinen maalareista, sama joka jo projektin alkuvaiheissa seikkaili siivillä skrapaamassa ja hiomassa pintoja, taiteilee korkeuksissa ja viimeistelee "taidekäsityönä" punaiset siivenkärjet.
Perjantai-iltana töiden päätyttyä saimme ihailla näin valmista konetta. Työt pysähtyvät hiukan pidemmäksi viikonlopuksi, sillä maanantai (12.10.) on Dia de España ja se on tietysti vapaapäivä. Työt jatkuvat tiistaina ja urakoitsija sekä museon väki on luvannut, että kaikki on valmista viikon lopulla? Keskiviikkona 13.10. olivat ilmeet vakavat kun aamu oli pilvinen ja viileän yön jälkeen koneen pinnat olivat aamukasteessa! Työaikaa meni hukkaan muutama tunti kun kasteen kuivumista piti odotella. Mutta "aurinko armas..."  ja sitten päästiin taas jatkamaan hommia.
Kone teipattiin joka puolelta taas uudemman kerran. Alumiinihopeaa rupesi ilmestymään kaikkiin vielä valkeina hohtaviin pintoihin.Työtä tehtiin kuumeisesti taas koko loppupäivä ja kokonaisilme alkoi muuttua silmissä. Deadline painaa päälle ja siitä haluavat täkäläiset pitää ylpeästi kiinni. Torstaina 14.10. alumiinipinnat olivat valmiit. Alkoi viimeistely pensseleillä ja pikkuteloilla. Huolellisia "poikia". Museon väki kertoi, että leko-bongareita käy jo päivittäin!  Myöhään iltapäivällä paikalla käydessämme tapasimme Niilo Karhumäen pojanpojan valokuvaamassa suvun komeinta työjuhtaa.
Nyt ovat jo hymyt herkässä: Masa Lampela ja Pera Seeve eivät kai sinänsä naura Joaquínin "pipoa" (=hengityssuojain) mutta hauskaa oli kun kone rupesi olemaan lähes valmis. Joaquín itse oli näet parhaillaan ruiskumaalaamassa koneen takana olevaa vanhaa, sinistä, jo hieman ruosteista sähköasemaa, ettei se rumentaisi hienon koneen ympäristöä! Attention to detail ON tärkeää! Tällä hetkellä uuteen kuosiin puetusta Konnasta voisi jo ottaa vaikka sata hienoa yksityiskohtakuvaa, mutta tämä kuvakulma kyllä vie voiton kaikista! Tämän ja viereisen kuvan on ottanut yksi jo tässä vaiheessa koneen bongannut ilmailusta kiinnostunut! Tämän nuoren pilotin nimi sattui "yllättäen" olemaan Jyri Karhumäki.
Perjantai-illalla 16.10. myöhään - jälleen reilusti auringonlaskun jälkeen - Inma ja Adolfo eli museon "teippausmestarit" ovat päässeet lempipuuhiinsa. Tässä on menossa oikean tason yläpinnan rekkarin paikan mittaus! Kuten aina - Inma komentaa ja pojat tottelevat? Siinä vain rastakiharat heilahtavat ja valmista syntyy! Tämä porukka jatkoi taas koko viikonlopun ja muu Museon Ystävien talkooporukka siivosi koneen ympäristön. Sunnuntaina kaikki oli valmista ja maanantaina 19.10. siivottiin museon keskusaukio - jotta vihkiäisjuhlat tiistaina 20.10. voivat alkaa.

Tässä on tulos lähes 6 viikon aherruksesta: tämän kuvakavalkadin aloituskuvan kone on muuttunut ulkonäöltään Kar-Airille 28.1.1958 sarjanumeroltaan 497 luovutetuksi OH-VKN' ksi. Kone vihittiin muistomerkiksi 20.10.2009 tarkalleen 50 vuotta sen jälkeen kun se oli ensimmäisenä matkustajakoneena laskeutunut samalla hetkellä siviilikäyttöön vihitylle Malagan uudelle lentokentälle! Tapahtumaa oli kunnioittamassa ja juhlimassa lähes 150 ilmailun ystävää: lentokentän korkeinta johtoa, vieraita Suomesta, Aurinkolaivueen jäseniä vaimoineen ja ilahduttavan runsas joukko sekä espanjalaisia että suomalaisia tiedotusvälineiden edustajia.